Kuhmolainen, tiistai 7.3.2006

Esa Pulliainen päätti nuorena opetella soittamaan kitaraa niin hyvin, ettei hänen tarvitse palata raksalle laastin ja tiilien kantajaksi. Nyt kitara elää taitajan käsissä.

Työmiehen rokkilaari

Rock´n´roll: Agentseissa on paljon aitoa suomalaista bändi- ja rautalankamusiikkiperinnettä. Yhtye tulee Helsingistä ja keikat ovat maaseudulla. – Musiikkikauppojen määrällä voi arvioida paikkakunnan kokoa, toteaa kitaristi Esa Pulliainen vaihtaessaan kitaraansa uudet kielet Kuhmon konserttia varten.

Antero Komulainen

Jos Kuhmossa olisi ollut musiikkikauppa, niin Agentsin miehet olisivat ostaneet täältä kitaroihin laatukieliä varastoon. Roudari kaivaa viimeisen puuttuvan kielen bändin kolmannesta varajemmasta.

Esa Pulliainen pohtii hetken, eikö hän tosiaan ole käynyt keikalla täällä aikaisemmin. Kelon tanssilava kiinnostaa häntä heti ensi kuulemalta.

– Vai on siellä ihan mustat seinät. Sehän on sitten oikein rock-henkinen. Keikkailemme paljon maaseudulla – emme vain rahallisesti parhaimmissa paikoissa. Maaseutu valitettavasti autioituu, sen huomaa, kun kulkee kylillä. Musiikkikauppa on hyvä indeksi vertailuun, vakavoituu kitarataituri.

Esa Pulliainen, 49, hankki ensimmäisen sähkökitaran rahat nuorukaisena rakennustyömiehen hommissa. Pulliainen päätti opetella soittamaan kitaraa niin hyvin, ettei hänen tarvitse palata raksalle laastin ja tiilien kantajaksi.

Upeita kitarasoundeja ei tarvinnut kovin kauan odottaa.

– Olin Dave Lindholmin bändin roudarina. Hande Nurmio ja Dave olivat ystäviä ja Nurmio etsi kitaristia. Dave antoi vihjeen ja niin menin kitaristiksi. Olin nähnyt Nurmion sitä ennen kerran keikalla ja tunsin jo silloin, että tuon jätkän kanssa soitetaan vielä samoissa ympyröissä, kertoi Pulliainen.

Agents ja Köyhien ystävät syntyivät suunnilleen yhtä aikaa. Pulliainen soitti Nurmion kanssa vajaan vuoden ja siinä ajassa ehti syntyä tärkeä pitkäsoittolevy Kohdusta hautaan. Agents oli noihin aikoihin paljon enemmän rautalankayhtye kuin ehkä koskaan myöhemmin.

– Teimme myös Agents-keikkoja ja solisteina oli vaikka ketä – tuttuja ja muita. Laulajia haettiin keikalle Vanhan kuppilasta. Ihmeteltiin kaverille, että säkinkö osaatkin laulaa, keskeyttää Pulliainen kitaran huoltamisen ja hymyilee mietteliäänä.

Yllätys Pulliaiselle on se, että Kaurismäen veljesten Arvottomat-elokuvaa on kuvattu paljon myös Kuhmossa. Rauli Badding Somerjoki, taustabändinään Agents, on kuvattu samaan elokuvaan Kuopion kaupunginhotellissa.

– Yhteistyö Baddingin kanssa alkoi siitä, kun silloisen levy-yhtiömme johtaja Atte Blom huomasi, että hänellä on Badding ilman bändiä ja Agents ilman solistia. Teimme Baddingin kanssa kolme lp-levyä, mutta vain noin 50 keikkaa viiden vuoden aikana.

– Baddingin kanssa ei keikkailtu kovin paljon. Olimme niin kiireisiä Topi Sorsakosken kanssa.

Agents ja Pulliainen olivat jo silloin kuuluisia.

Hullu vuosikymmen, 80-luku, toi loppuaan kohti työntäyteisiä keikkavuosia.

–  Se työmäärä, mitä tehtiin – sitä ei jaksaisi enää millään, huokaisee Pulliainen. Topi Sorsakoski ja Agents oli silloin lavoilla Suomen suosituin kokoonpano. Pulliainen ei suostu myöntämään, että bändin kitaristin suosio oli paikoin jopa vielä kovempi.

– Topi oli silloin oikeasti tähti – käsittämättömän suosittu. Se tosin vaihteli erikoisesti. Ähtärissä ja Pohjanmaalla ei niinkään suosittu.

Kun puheet siirtyvät Elvikseen, niin Pulliainen kertoo myös ensikosketuksensa legendan musiikkiin.

– Eräänä kesäpäivänä Jailhouse rock muutti koko Elvis-kuvani. Siihen asti ajattelin hänet balladilaulajaksi. Pyjama-Elviksestä en välitä. SUN-tuotanto ja RCA-kauden rock-puoli, ilmoittaa Pulliainen kuunnelluimman Elvis-osastonsa.

Hän ei suunnittele matkaa rock´n´rollin syntysijoille, koska ei halua nähdä historiallisia paikkoja aidoista tapahtumista tyhjillään. Ne saavat elää aitoina mielessä ja ajatuksissa. Bändin Elvis-asiantuntija Jorma Kääriäinen palasi pari päivää sitten Memphisistä. Agentsin nykyisessä pitkäaikaisessa solistissa on samaa työmieshenkeä kuin Pulliaisessakin. Kääriäinen on syntyisin Kajaanista.

Hyvä taito valita musiikkia perustuu omaan erinomaiseen levyvarastoon, radiosta kuultuihin biiseihin, muuhun bändiin ja myös ystävät ehdottavat kappaleita ja joitakin niistä Agents on toteuttanut.

– Agents on osittain brändinsä vanki. Osa yleisöstä odottaa kuulevansa tietyt biisit, toinen osa toisia biisejä, mietti Pulliainen. Toisaalla isot levy-yhtiöt ovat pörssiyhtiöitä ja osakkeiden omistajat käskevät niitä.

–  Levy-yhtiö EMI irtisanoi Suomessa 20 artistin sopimukset. Meidän levymme myyvät toistaiseksi. Nollaruudusta olemme joskus mekin lähteneet, laskeskelee Pulliainen. Hän ja ikätoverinsa elävät kuitenkin onnellisessa asemassa. He ovat kuulleet rock´n´rollia eri vuosikymmenillä kun monet legendat ovat vielä eläneet itsekin: Elvis, Chuck Berry, Fats Domino, Little Richard...

Rautalankamusiikissa on kautensa. Shadowsien Hank Marvin on yksi esikuvista, jonka tapaamista Pulliainen ei kuitenkaan erikoisemmin toivo. Kuitenkin Apachella Agents aloittaa useimmat konsertti-iltansa, niin Kuhmossakin.

– Alkaa kelkka kääntyä. Nyt kuuntelen ihan ekoja muistoja. The Esquires on parasta ja lisäksi The Sounds ja The Strangers, miettii mies roots-hengessä.

– Rock´n´roll on pitänyt hämmästyttävällä tavalla pintansa. Sille ei voi toivoa kuin pitkää ikää, tuumaa Esa Pulliainen asiasta iloisena. Agents-illan 500 hengen kuhmolaisyleisö alkaa jo saapua, kitarakin on jälleen kunnossa.