Pohjalainen, 3.11.2008

Halloween Blues karkotti kaamoksen
Antti Suvanto

Bluesväen kaamoksen torjuntaisku Halloween Blues riemastutti Vaasassa viikonloppujuhlijoita.

Järjestyksessä viides Halloween toteutettiin nyt poikkeuksellisesti kotimaisin voimin, mikä ei millään muotoa rajoittanut tunnelmaa.

Perinteisten 6/8-tahtisten ja nelijakoisten bluesien lisäksi kuultiin laaja kirjo eri tyylisuuntauksia, kuten stomp, swing ja boogie woogie monine säikeineen.

Juhlien päätähti Esa Pulliaisen johtama C-Combo viihdytti settinsä aluksi rautalankaversioilla melko puhtaaseen Agents-malliin; Surujen kitara, Emma, Apache ja hurmaava versio Peter Green -bravuurista Albatros.

Pulliaisen kitarasointi on hivelevän kaunis ja soiton artikulointi huippuluokkaa. Hänen soittotekniikkansa on äärimmäisen kehittynyt, aina vasemman käden sormitekniikkaa myöten.

Tunnelma muuttui oleellisesti, kun lavalle astui espoolainen Mr. Breahtless, eli Marko Julkunen. Hengästyttävään tapaan soittava pianisti tuntee USA:n mustien piano-rummut-konseptin 1930-luvulta ja toteuttaa sitä rock & roll-hengessä.

Tavaramerkkinä on Jerry Lee Lewisin hakkaava vasemman käden boogie woogie -komppi, jota tukee intensiivinen oikean käden ekstensio. Tämä hullaannuttaa tanssivan yleisön hetkessä, kuten nytkin.

Boogie on parantaja

Lahtelainen Boogie Healers oli uusi tuttavuus. Vahvasti roots-traditioon tukeutuva kvartetti on nähnyt vaivaa settinsä eteen nostaen estradille huonosti tunnettuja rytmibluesin aarteita. Eddie Cochran, Chuck Berryn varhaistuotanto ja itse Elvis ovat rehabilitoinnin kohteina.

Bändi toteuttaa myös viidakkomusiikin perinnettä; bassorummun ja ison tomin varaan rakentuva jumputus tekee ihmisistä sekopäitä, ja jengi putoaa hetkessä. Tällainen tunnelma on hyvin nautinnollista, mutta valitettavasti aniharvat osaavat sen niin uskottavasti kuin Healers-rumpali Timo Järvinen.

Keulahahmoksi nousi tenoristi/huuliharpisti Ari Toivonen. Alkuperäinen roots-idea on, että saksofoni soi aggressiivisesti ja räkäisesti. Toivonen on taiturimainen harpisti. Hän taivutteli sinisiä nuotteja maanitellen, milloin vietellen, muttei koskaan väkisin, mikä on aloittelevien bluesharpistin helmasynti.

Bluesharppu soi sytyttävästi myös Steve "West" Westonin käsissä, joka esiintyi T. Leino Bandin vokalistina ja harppusolistina.

Westonin instrumentti on diatoninen Marine Band -harppu, jonka sointia hän varioi kekseliäästi väkevistä harmonioista ohueen yksiäänisyyteen kuin Paul Butterfield parhaina päivinään. Soitto oli virheetöntä myös ylärekisterissä.

Kitaristi Tomi Leino edustaa maamme terävintä Chicago-bluesin kärkeä. Hän pysytteli nyt taustalla tukien Westonin työskentelyä maittavin kitarafillein. Rumpali Jarkko Leino miellytti kevyellä ja rullaavalla lyönnillään. Hän välttää painollisia tahdinosia kuljettaen rytmiä hienoin nyanssein eteenpäin.

Rentouttava big band

Kyll' on rentouttavaa! huudahti eräs hurmaantunut herrasmies Vaasa Big Bandin esityksen aikana Royalissa, eikä tuohon oikein ole juuri lisättävää.

Perjantain avausosuudesta vastannut Suomi-bluesin dynamo Pepe Ahlqvist esiintyi vakuuttavasti VBB:n solistina. Hän on varteenotettava peruskitaristi ja väkevä bluestulkki.

Ohjelmisto noudatteli suurelta osin Mr. Blues -albumia, joka soi myös Kalliojärvellä, silloin UMO:n voimin.

VBB selvisi urakastaan moitteetta, vaikka vähän vieraassa roolissa olikin. Rumpali Mikko Peltolan ja basisti Olli Rantalan saumaton rytmityö oli orkesterin onnistumisen tae.

Vankkojen konkarien, kuten baritonisti Harri Kangas ja maestro Jukka Lumme, ohella esiin nousi uutta solistivoimaa, kuten ensi keikallaan soittanut pasunisti Hannes Tolonen.

Pianisti Calle Bergmanin Blues Business teki hienoa työtä myös O'Malleysin jatkoilla perjantaina. Mikko Peltolan ja basisti Jolle Hultgrenin notkea koordinaatio synkooppeineen tuotti mainiota svengiä innostaen myös Ahlqvistin moniin pysäyttäviin tunnelmiin.