Rytmi, 2001

Viva Las Vegas


Ensin piti saada rahaa, joten Jore meni kesätöihin Mukkulan leirintäalueen vartijaksi. Pian matkakassa oli säästetty ja Jore lähti kaverinsa Makkosen Jukan kanssa kohti jenkkilää. Makkosen systeri asui Indianapolisissa, jonne miehemme suunnistivat. Pian he ostivat auton ja suuntasivat tietysti suoraa päätä Memphisiin ja Gracelandiin.
"Tapasin Elviksen Vester-sedän. Turisin hänen kanssa muutaman päivän", kertoo Jorma.
Matka jatkui Los Angelesiin ja edelleen Las Vegasiin, jossa suomalaislaulaja päätyi esiintymään El Jardin -ravintolaan. Sen omistivat paikalliset muusikot, jotka toimivat Las Vegasissa housebandinä tähdille. Muutaman kuukauden kuluttua Suomesta tuli puhelu: kaksi päivää aikaa ilmoittautua Haminan varuskuntaan asepalvelusta suorittamaan.
"Nykyisin mä käyn Jenkeissä joka vuosi Sun-studioilla. Mulla on siellä eräs hyvä ystävä: James Lott. Hän on rumpali, joka oli Elviksen ensimmäisen levytyksen rumpalina, eikä suinkaan B.J.Thomas, kuten kaikki olettavat. Mä pyrin olemaan Memphisissä aina kuukauden kerrallaan."
Armeijan leivissä miehemme oli Helsingin ilmatorjuntarykmentin varusmiestoimikunnan musiikkiasiamies. Hän teki paljon PR-keikkoja Mika Siekkisen kanssa, joka oli myös harmaissa. Siitä kehkeytyi mittava yhteistyö armeijan jälkeen: Mikalla oli bändi valmiina ja Freddie Falcon tuli siihen laulusolistiksi. Pian bändi teki mm. hotellikeikkoja. Kerran muuan hotelliestradishow oli peruuntunut ja buukauksista huolehtinut Scanshow pyysi Freddietä bändeineen paikkaamaan.
"Mulle tuli mieleen, että me tehdään oma show. Niinpä mä esitin ajatuksen Scanshown tyypeille. Ne nikottelivat ja sanoivat, että ei käy. Minä sanoin: kyllä käy. Ne suostuivat vain yhteen kertaan. Se oli kuitenkin ensimmäinen kerta!"
Bändi alkoi pyörittää laivoissa omaa showtaan, joka pian muuttui Elviksen musiikkia sisältäväksi spektaakkeliksi.
"Meillä oli aika paljon vierailevia solisteja mm. Suvaksen Meiju. Kerran esiinnyin Kari Tapion kanssa ja lauloimme Because I Love Youn. Vuosia myöhemmin mä näin Klappisen Tom Jonesin Suomen keikalla ja päätin käydä moikkaamassa, jos tuo vielä muistaisi. Minä esittäydyin ja kerroin olleemme joskus samalla keikalla. Vastaus tuli heti: kato Elvis, perhana! Nykyisin me pidetään aika paljon yhteyttä keskenämme. Kari on hieno mies."
Jore teki laivoilla Leo Luodon ja Poptopsien kanssa isoja show-spektaakkeleja täysine valoineen, rekvisiittoineen ja tanssityttöineen.
Poptopsien kosketinsoittajana oli Pekka Kuorikoski. Hän tunsi taas hyvin Pekka Helinin. Tämä mies taas tuntee kaikki tämän maan muusikot. Niinpä pian Esa Pulliainen ja Jorma Kääriäinen tapasivat keikalla Suomenlinnan aliupseerikerholla. Tuolloin Topi Sorsakosken ja Agentsien yhteistyö oli loppusuoralla ja Esalla oli uusia suunnitelmia. Jore sopi niihin kuvioihin hyvin, sillä Esan mielestä Jorman juttu perustuu samoihin pohjiin kuin Baddingillä: rockia ja intensiivisiä balladeja. Elokuussa -92 Jorman ja Agentsien tiet yhdistyivät.

Hiljaisuus

"Mä olin ennen tehnyt paljon keikkoja. Kaverit kyselivät puhelimessa rundaamaan. Yllättäen puhelin ei enää soinutkaan. Täysi hiljaisuus. Huhu oli kiertänyt, että nyt se on Agentseissa. Tuli joku sellainen ihmeellinen kuvitelma, että mä olin muuttunut joksikin toiseksi ihmiseksi. Mä olin ja olen edelleenkin aivan se sama kuin aikanaan Launeen Säästöpankin kellarissa treenaava kundi. Kesti kauan ennen kuin homma taas lutviutui paikalleen ja kaverit alkoi ottaa uudelleen yhteyttä. Nyt ollaan taas puheväleissä", muistelee Jorma.
Työt Agentsien kanssa lähtivät liikkeelle hitaasti. Agents uusiutui samaan aikaan: Takasen Jussi ja Etholenin Hans jäivät pois. Sandrenin Heikki tuli rumpuihin ja J.P. Virtanen koskettimiin.
Seurasi hiljainen vaihe, jossa ainoa aktiviteetti tapahtui studiolla. Ensimmäinen yhteinen levy tuli ulos vasta kolme vuotta myöhemmin 1995. Bändin ensimmäiset taltioinnit olivat joulukuussa 1993, jolloin tehtiin mm. Snowy Wood, joka julkaistiin vasta nyt viimeisimmällä levyllä Agents Is Here. Ensimmäinen yhteinen keikka oli Klippanilla loppuvuodesta 1994. Siellä oli paljon vanhoja Agents-faneja. Kaikki meni kuitenkin paremmin kuin hyvin.
"Ei mulla ollut mitään miten pärjään Topin saappaissa -pelkoja. Me ollaan kuitenkin erilaisia laulajina, joten sellaista fiilistä ei tullut. Mä en itse asiassa tiennyt Agentseista juuri mitään ennenkuin mua pyydettiin mukaan, joten en oikeastaan edes tiennyt mihin lupauduin! Esa antoi mulle ison läjän nauhoja ja sanoi, että kuuntele tuosta. Se oli ihan samaa mitä mä olin tehnyt, mutta suomen kielellä, joten mä jouduin opettelemaan sen uudestaan."
"Laulaminen suomeksi on kuitenkin erilaista kuin englanniksi. Topin tekemissä kappaleissa se oli helpompaa, kun Topi oli jo löytänyt sieltä tulkinnoista ne oleelliset jutut ja Esa tietysti auttoi paljon, koska oli tehnyt paljon samaa duunia Raulin kanssa aikanaan. Uusissa käännöksissä on paljolti mun omat sanoitukset, koska ne sopii mun suuhun silloin parhaiten."
Ensimmäinen yhteinen levy tuli alkuvuodesta 1995 ja uuden solistin olo oli tuolloin aika epävarma. Siitä lohkaistu single Sanoit liian paljon eli Felicia Reposen Pertsan sanoituksella oli juuri tullut ulos. Agentsien porukkaa oli tuolloin Oloksella laskettelemassa (Pulliaisen veljekset ovat nimittäin myös hiihdonopettajia ja pysyvät ne sukset Kääriäisenkin jalassa). Maanantaisin radiosta tuli viikon jymylevyäänestykset ja uusi single. Se voitti äänestyksen saman tien. Biisi pysyi kärjessä viikkoja.
"Silloin tiedettiin, että tästä se lähtee", myhäilee Kääriäinen.
Aluksi bändi tuumaili Agentsien olevan vain Agents, ilman mitään erillistä solistinimeä. Levy-yhtiö ja media kuitenkin olivat sitä mieltä, että yhtyeen pitäisi nostaa joku yksilö esille. Solistillehan se rooli tyypillisesti tulee. Niinpä pian levyjen kansissa luki Agents ja Jorma Kääriäinen. Joku epäili Jorma Kääriäistä taiteilijanimeksi, kuten Topi Sorsakoskea aikoinaan.
"Jossain radiohaastattelussa multa kysyttiin, että kuka sulle antoi ton nimen, tosi hyvin keksitty. Piti näyttää ajokorttia, ennen kuin uskoivat", huomauttaa Kääriäinen.
"Bändi on yhtä kuin Pulliaisen Esa. Me muut hoidamme oman tonttimme. Esa tästä revohkasta loppujen lopuksi vastuun kantaa. Biiseistä vastaavat lähinnä Esa, Anttilan Vesa ja minä. Pulliainen tekee alkukarsinnan ja sitten pähkäilemme niitä yhdessä."
Kääriäisen ja Agentsien yhteinen taival on kestänyt kohta kymmenen vuotta ja yhdessä on saavutettu suunnilleen kaikki mitä Suomessa voi yleensä musiikin saralla saavuttaa. Vieläkö tavoitteita riittää?
"On mulla unelmia, mutta niistä mä en kerro etukäteen. Ne on kuitenkin sellaisia henkilökohtaisia juttuja, joita toivoo saavuttavansa. Aika näyttää mitkä toteutuu ja mitkä ei."
Jore has just left the building.

Boorihappo pois tanssilattialta
Tanssilavoilla on solisteja varten varattuna varsinainen sudenkuoppa. Joissakin paikoissa lattialle levitetään tanssiliukastetta, joka on 81%:sta boorihappoa. Sitten kun on tupa pullollaan tanssijoita, nousee aine ilmaan ja suoraan solistin limakalvoille ja keuhkoihin. Se turvottaa limakalvot ja kertyy munuaisiin. Jore ei ole ainoa aineen uhri vaan listalta löytyy mm. Jari Sillanpää. Moni äänensä menettänyt ei varmasti vieläkään tiedä mistä se johtui.
"Mulla meni ääni täysin. Se oli synkkä paikka. Ensin tuli kipu ja sitten ääni meni lopullisesti kramppiin. Onneksi mulla oli hyvä omalääkäri, joka passitti mut oitis allergiasairaalaan tutkimuksiin. Ei mitään allergioita, eikä muita syitä kuin toi kirottu tanssiliukaste."
Nykyisin Agentsilla on sopimuksissa boorihaposta mainitseva pykälä.
"Jos sitä on käytetty, me voidaan pakata kamat saman tien ja marssia ulos keikkapaikalta ilman eri selityksiä", huomauttaa Jorma.
"Mä en ymmärrä, miten tuollaista saa yleensä missään käyttää. Mä olin melkein kaksi kuukautta totaalisessa puhekiellossa. Sain lääkäreiltä myös hyvän vinkin. Otetaan laimeaa keittosuolaliuosta ja tiputetaan siihen pari pisaraa a-vitamiinia, ravistetaan ja huuhdellaan tällä liuoksella nenäontelo ja nielu. Se tekee suojaavan kerroksen. Se tepsi yhdessä levon kanssa."
"Tauon jälkeen mun eka keikka oli Tampere-talossa Laulava Sydän –gaalassa. Siellä mä lauloin vielä luokattoman huonosti. Sitä showta ei oikein kehtaa katsoa. Sittemmin ei ole ollut mitään ongelmia."

Hitsville Finland
Agentsin kaikki levyt on tehty Pitäjänmäellä bändin omassa Hitsville III -studiossa, jossa myös treenit hoidetaan. Styrkkaripuolella bändiltä löytyy Ampegeja ja Fender Tweedejä, paljon perinteistä tekniikkaa ilman digivillityksiä, vaikka lopulliset miksaukset hoidetaankin bittikoneilla. Mikkinä Telefunkenin U-47 tuo ääneen ekstralämpöä, mutta myös muut käyvät, kuten Tomppa Jonesin salainen ase, pallokuvioinen Sennheiser MD 211U.

Jorma Kääriäisen levyhylly

Elvis Recorded Live at Madison Square Garden 1972
"Ehdottomasti tämä. Kesäkuun neljäs päivä. Siinä on kannessa hemmetin hieno valokuva, jossa Elviksellä on se niittipuku, pyramidipuku. Tämän levyn jälkeen mulla ei ollut pienintäkään epäilystä mikä musta tulee isona. Tässä on kaikki That’s All Right Mamasta Impossible dreamiin. Levyllä soittaa James Burton, jonka mä tapasin Freeportissa sen omassa kuppilassa James Burton Rock Cafessa. Erittäin lämmin ihminen. Se oli vain silloin, kun mä olin puhekiellossa, enkä voinut laulaa. Harmi, mutta se juttu korjaantuu kyllä myöhemmin."

Suomalaiset suuret

"Pitäisi tehdä kokoelmalevy näistä suurista, kuten Virran Olasta, Taipaleen Reiskasta, Klappisesta."

Elvis: In person tupla -69, mukana Memphisissä äänitetty American-studiosessio
"Tässä on kaikki kuvat siitä TV-comebackshowsta. Eka levy on live ja toinen sitten American-studiosessiosta."

Frank Sinatra: Cycles-tupla

"Tämä on aika tuntematon Sinatran levy, se on kokoomalevy, mutta suurin osa on Nelson Ridleyn ja osa Don Costan sovituksia. Hemmetin hieno levy jo nimibiisin takia: "So I’m up, so I’m down, so are many others."

Kenny Rogers: First Edition -aika
"Kenny Rogers lauloi tuohon aikaan enemmän jatsia ja progea. (Kenny Rogers laulamassa ja jazzia ja progea??! puhutaankohan me samasta miehestä?) Kyllä, kyllä, First Editionin aikaan mies soitti jazzprogea ja Don Henley oli rumpalina."

Topi Sorsakoski & Agents: Besame Mucho
"Hemmetin hyvä levy. Esan kitaransoitto on niin ainutlaatuista ja sitä jäljitellään vaikka kuinka, mutta siinähän jäljittelevät."

Beatles: Let It Be
"Hienosti tehty levy, erityisesti nimibiisi. Mulla ei ole kuin yksi Beatles-levy ja nimibiisi löytyy sieltä."

Simon & Garfunkel: Bridge Over Troubled Water

"Yksinkertaisesti hieno."