Hämeen Sanomat, Ajastin 31.10.2006

Kitaristi taipui tutkielmaksi

Etnomusikologi Timo Vuorinen kirjoitti muiden töidensä ohessa Agents-bändin Esa Pulliaisesta henkilökuvan.

Hämeenlinnalainen etnomusikologi Timo Vuorinen tömäyttää pöydälle paksun nivaskan paperia. Tai paremmin sanottuna Vuorinen laskee nipun pöydälle, mutta 150 liuskaa paperia painaa niin paljon, että väkisinkin kuuluu jumps.

Muun muassa muusikon, erityisopettajan ja musiikin lehtorin hommia paiskinut Vuorinen on erikoinen epeli. Siinä missä muut kirjoittavat pöytälaatikkoon runoja, hän tekee täysimittaisia tutkielmia.

Pöytää hallitseva Esa Pulliainen & Agents on toinen suuri työ, jonka hän on tehnyt suomalaisista kitaristeista.

- Henkilökuvaksi minä tätä kutsun. Pulliainen vain on niin vaatimaton, ettei tahdo tehdä itseään tunnetuksi, vaan puhua mieluummin bändistään, Vuorinen hymyilee.

Ennen kaikkea Pulliaisesta Vuorisen teksti kuitenkin kertoo. Ja Pulliaisesta siksi, että hän on hyvä kitaristi. Tarinan juuret ulottuvat lähes parinkymmenen vuoden päähän.

- Aloitin Suomen ykköskitaristista Heikki Laurilasta, kaikkein eniten suomalaisilla levyillä soittaneesta kitaristista. Kun Laurila jäi eläkkeelle, mietin, kuka täyttäisi hänen jättämänsä ammottavan aukon, Vuorinen kertoo.

- Paikkaamaan tarvitaan monta, ja Esa on yksi heistä. Hän tuli kuitenkin ensimmäisenä mieleen.

Ei mitään taidemuurausta

Työ Laurilasta valmistui jo ajat sitten, ja vuodesta 1998 tekeillä ollutta Pulliais-tutkielmaansa hän viilaa parhaillaan.

- Voisi ajatella, että näitä voisi käyttää vaikka osana etnomusikologian jatko-opintoja tai julkaista sellaisenaan, jos kustantaja sattuisi löytymään, Vuorinen pohtii.

Juuri nyt Suomen kirjallisessa maailmassa voisi olla Pulliaisen mentävä rako. Kitaristi nimittäin täyttää ensi vuodenvaihteessa pyöreitä vuosia. Vuorinen muistuttaa, ettei suomalaisista kitaristeista ylipäätään ole julkaistu paljon tekstiä. Muutamia liuskoja Vuorisen Pulliais-työstä tosin nivottiin pari vuotta sitten ilmestyneeseen Agents forever -kirjaan.

Vuorinen miettii myös mahdollisuutta säästellä kahta valmista työtä, kunnes ne voisi nivoa yhteen vielä parin uuden - toistaiseksi tekemättömän - tutkielman kanssa ja jopa vyöryttää kasaan suomalaisen kitaroinnin historian.

- Eli mistä kaikki alkoi ja mihin on tultu. Laulajista on julkaistu vaikka minkälaisia tekstejä, mutta kitaristeista ei laajaa kokonaisuutta.

Kirjaksi teksti sopisi sikäli, että etnomusikologi on tarkoituksella pyrkinyt kirjoittamaan ei-tieteellistä tekstiä.

- Mahdollisimman vähän hienoja sivistyssanoja tai ammattitermejä. Voisi sanoa, että tämä on lehtitekstin ja tieteellisen tekstin väliltä. Ei mitään taidemuurausta kuitenkaan.

Seuraavaa kohdetta Vuorinen ei vielä tiedä.

- Enkä kertoisi, vaikka tietäisinkin. (HäSa)

Marika Riikonen