Rytmi 6/2003

Jorma Kääriäinen

Jorma Kääriäinen julkaisee kauan odotetun soololevynsä jota on työstetty tiukan radiohiljaisuuden vallitessa Helsingin Pitäjänmäellä Hitsville -studiossa. Levyn kahdestatoista kappaleesta peräti yksitoista on peräisin Elviksen 60-70 -luvun vaihteen ohjelmistosta ja päätösraitana kuullaan ikivihreä Angel Eyes. Levy on nykyoloissa monella tavalla poikkeuksellinen: se on äänitetty neljässä päivässä, kaikki taustat on nauhoitettu vanhalla kunnon kerralla purkkiin -menetelmällä ja Jorma on vielä tehnyt itse kaikkiin kappaleisiin suomenkieliset sanatkin. Eikä tässä vielä kaikki: samoista sessioista jäi vielä käyttämättä yhdeksän valmista kappaletta. Ja kaikki kappaleet on levytetty myös englanniksi! Lisäksi kaikki äänitykseen osallistuneet muusikot kulkevat kaupungilla suut muikeina ja muistelevat levytyksiä lämmöllä. Liveäänityksien ansiosta tunnelma on irtonainen ja soundit komeat. Levy on kunnianosoitus oikealle soittamiselle ja muusikkoudelle. Ja Elvis Presleyn musiikille.

Melkoinen rykäys, miten päädyit tähän menetelmään?
Olin Pulliaisen Esan ja Agentsin kavereiden kanssa aikanaan sopinut että teen sopivassa saumassa soololevyn. Selvää oli että Elviksen ohjelmistoa tulisi levylle paljon. Ihan alusta asti läksin kehittelemään ideaa siltä pohjalta että kartoitin legendaarisilla Stax-, Muscle Shoals-, ja American -studioiden äänityksissä mukana olleita muusikoita ja tuumailin ketkä suomalaiset soittajat olisivat vastaavanlaisia tyyppejä. Staxillahän vaikuttivat Booker T & MG’s -yhteessä monen monilla soulhiteillä Booker T. Washingtonin kanssa soittaneet Steve Cropper, Duck Dunn ja Al Jackson sekä The Memphis Horns. Muscle Shoalsissa Elvis-sessioissa olivat mukana Norbert Putnam, Jerry Carrigan, Steve Oldham, Billy Sherill ja Rick Hall ja Americanilla Reggie Young, Mike Leech, Tommy Cogbill, Bobby Wood, Gene Chrisman sekä Bobby Emmons muiden muassa. Eli ajatustasolla oli koota kotimaisista voimista Elviksen bändi joka pystyy tuottamaan hyvää jälkeä livenä studiossa. Ajattelin et tää ei voi olla niin vaikeeta kun tässä maassa on niin hyviä muusikoita. Kaavailin eri soittimille useita tyyppejä. Mulla on tarkkaa tietoa koska teen aina kaikista levytyksistä sun muista päiväkirjaa, että 9.8.2002 suunnittelin levytettäviä biisejä ja Hietalahden rantsulla Nat King Colen elämäkertakirjan loppuun luettuani lähdin soittelemaan 11.-13.8. läpi kavereita että tuutteks mukaan soittamaan. Periaatteena oli että soitetaan niin hyvin että voi vetää kerralla purkkiin. Ja sanoitukset teen itse.

Ja mukaan saatiinkin melkoinen porukka. Mitenkä sitten juuri tämä ryhmä valikoitui levytykseen?
Ne on levyllä mukana jotka ilmoittautuivat ensin, ne jotka sano että niille kävi toukokuun lopulla 2003 ne neljä tiettyä päivää. Itse asiassa kaikille kävi ja sit alko senpäivänen tappelu että yhtäkkiä alko puhelimet soimaan että hei, saanks mäkin tulla kanssa, mä tuun ihan ilmaseks! Ja hirveen paljon porukka sano et ei mun tarvi ees soittaa, saaks tulla kattomaan tai tekeen jotain. Eihän ne millään kaikki mahtuneet mukaan ja kaikille ei aikataulut sopineet. Agents-ryhmästäkään ei ole tällä levyllä mukana muita kuin J-P Virtanen uruissa. Ja on se omalla tavallaan hyvä juttukin, eroaa sitten Agents-soundista. Tavallaanhan mä olen saanut tehdä Agentsin kanssa koko ajan soololevyjä kun mä olen laulusolisti, vaikka on se kuitenkin aina Agents ja Esan soundi joka siinä vetää. Nyt julkaistavalla levyllä kitaristeina olivat Ykä Putkinen, Mikko Lankinen ja Jarkka Rissanen, stilikassa, lap steelissä ja Dobrossa Olli Haavisto, bassossa Eeva Koivusalo, rummuissa ja perkussioissa Kepa Kettunen ja Janne Haavisto, pianossa Rob Dominis, uruissa J-P Virtanen, huuliharpussa Pepe Ahlqvist, taustalaulussa Jussi Aaltonen, Leo Friman, Kari Kuivalainen, Jorma Kääriäinen ja Virve Rosti, huilussa Annika Gummerus-Putkinen, saksofoneissa Heikki Keskinen ja Heikki Pohto, trumpetissa Jukka Tiirikainen, vetopasuunassa Juha Kortehisto ja jousisektiossa Heikki Hämäläinen, Jussi Pesonen, Ilkka Lehtonen, Petri Päivärinne, Yrjö Lasonpalo, Teodor Nicolau, Teppo Ali-Mattila, Heikki Vehmanen, Markus Sallinen, Mauri Pietikäinen, Veli-Matti Iljin ja Kari Lindstedt.

Sinun ja Agentsin levythän ovat olleet myyntimenestyksiä ja yhtye on suosittu ympäri maan. Levy-yhtiössä taputettiin varmaan suuria karvaisia käsiä yhteen että hieno sooloprojekti tulossa Kääriäiseltä?
Ei se noin menny! Silloin ku neuvoteltiin tätä diiliä ni ensinnäkin mulla oli kaksi vaatimusta: mä haluan käyttää His Masters Voice -levymerkkiä plus sitten se että mä teen sen mikä musta tuntuu hyvältä ja silleen kun musta tuntuu hyvältä. Eli just ne biisit mitkä haluan levyttää, livenä ja isolla ryhmällä. Levy-yhtiössä kaikki sano et jooei, ei onnistu ja liian kallista. Että ei enää kukaan tee tolla tavalla levyjä. Mä sanoin että kyllä, muuten ei tapahdu mitään. Tekihän Agentsin kaikki Laulava sydän -ohjelmat livenä, ja minkä hemmetin takia ei näin vois tehdä koko ajan? Siinä kohtaa pikkusen suutuin ja sanoin että hyvä, maksan sitten itte koko paletin. Tosin, ettei se nyt mee väärin, tää ei tapahdu silleen että okei, nyt on muka niinsanottu rikas solisti joka hoitaa maksut. Vitut. Kun kerta saa tehdä niin tahdon tehdä oikein ja pitää niistä soittajista huolta. On tärkeää että soittajillakin on hauskaa siellä studiossa, että ne viihtyy. Ja saa palkkionsa. Kun sitten vietiin ensimmäiset nauhat levy-yhtiöön kuunneltavaksi niin ne sano että ilman muuta me maksetaan tää projekti, että kuulostaa loistavalta. Ne hiffas myös sen että vaikka studiossa oli tokkaa aika lailla soittamassa ei se kuitenkaan tullut älyttömän kalliiksi, kun kerran valmista jälkeä syntyi nopeesti. Tosin kun lukee lehtiä niin koko ajan huolestuneempana katselee... hyvä että kirjotutin semmosen sopimuksen et mulla on etuoikeus mastereihin, eli ne ei mee jonnekin ja jää unholaan.

Levy kuulostaa älyttömän komealta varmaankin juuri tuon hyvän livemeiningin ansiosta, ilman muuta Elviksen hengessä kuitenkaan turhia alkuperäisiä versioita apinoimatta. Tyylikkäästi 60-70 -luvun country-souliin vivahtavaa menoa, jossa on välillä kuulevinaan paikoittain Jimmy Webb/Glen Campbell -vaikutteitakin.Tämä on äänimaailmaltaan ehkä suurimman kuuloinen levy mikä Hitsvillessä on äänitetty?
Tota sun täytyy kysyä Haaviston Jannelta. Se toimi tuottajana. Jannen mukaan tulo tapahtui hyvin selkeesti Frankin eli Juha Tikan kautta. Paitsi et yks pikku juttu: mä oon ite se tuottaja. Me tuotettiin se kimpassa. Hemmetin hyvä tuli. On siinä liveäänityksessä tietysti taikaa kun kaikki on yhtä aikaa paikalla ja mikit vuotaa ja kaikkea. Soittajilla oli hauskaa ja niin pitäisi aina studiossa ollakin. Kaikki pääsivät itse vaikuttamaan lopputulokseen ja sovituksiin. Siitä syntyi semmonen kihinä ja innostunut ilmapiiri. Muistan Jannen ilmeen kun ekan äänityksen jälkeen se istui äänipöydän taakse ja avasi kanavat ja sanoi ihmeissään: se on siinä! Ja porukka varmasti viihtyi studiossa. Paljon porukkaa yhtäaikaa soittamassa. Ja kaksi rumpalia. Haaviston Jannella ja Kepa Kettusella toimi työnjako ihan luonnostaan, ei siellä mitään turhaa kolinaa ole. Tehtiin ihan virkamiespäiviä eli kymmenen-yhdentoista aikaan aloitettiin ja viiden-kuuden aikaan lopetettiin. Syötiin hyvin ja tauot pidettiin. 21 biisiä saatiin valmiiksi neljässä päivässä.

Siis pohjat tosiaan livenä?
Joo tehtiin näin: soitettiin ensin pillejä, jousia ja kuoroa lukuunottamatta kaikki ja mä lauloin biisit englanniksi livenä. Sillä aikaa kun Janne miksasi kappaleita mä väsäsin niihin suomenkieliset sanat ja lauloin samojen pohjien päälle ne suomeksi. Myöhemmin torvet soitettiin kanssa kerralla sisään, annoin vaan arrit ja ohjeet että tohon kohtaan vetäsette, sama juttu jousien ja taustakuoron kanssa. Jännä juttu, yhteen biisiin ilmestyi jotenkin mystisesti flyygelitorvi vaikka ei sellasta ollut edes äänityksissä mukana. Se ääni syntyi kai jotenkin torvien, urkujen ja muiden soittimien yhteissoinnista tai jostakin resonaatioista. Kuunnelkaapas levy tarkkaan niin löydätte sen flyygelitorven! Niin ja jos Haaviston Olli soitti jossakin stilikkaa ja dobroa niin siinä on päällekkäisäänitys. Ahlqvistin Pepe veti harput Ollin kotona kun sielläkin oli Pro Tools. Jotain sointukarttoja oli tehty mutta joitakin biisejä soittajat kuuli vasta studiossa. Koko juttu kulminoitui Hi Heel Sneakersiin joka on tasan tarkkaan studiojami eli bluesmantra. Ennenkuin alettiin soittamaan vikaksi äänitysbiisiksi säästeltyä Angel Eyesiä eli ennenkuin Ykä Putkinen läks pois ni me oltiin saatu aikaiseksi enemmänkin kuin oli tavoteltu. Kaikki oltiin hemmetin hyvällä mielellä. Mä keksin että hei, pidetään studiojami! Muut oli että mitä? Eii, Jorkka, eiii! Turpa kiinni, soittakaa C:stä! Blues, C, mä juoksen kohta koppiin laulamaan, seuratkaa! Kenellekään en antanut yhtään nuottia, kenellekään en sanonut yhtään mitään. Sit se alko ja siitä tuli hieno kokonaisuus. Mä aattelin et mä oisin tehnyt siitä semmosen biisin jolla nivotaan levyn biisit yhteen, täytetään ne välit, tehdään se mitä ei tänäpäivänä tehdä elikkä pieniä pätkiä elikkä Elvis Country - levyn tyyliin, mutta siitä tulikin kokonainen biisi! Olishan sinne voinut jättää mukaan studiojupinoita, mutta julkastavalle levylle jäi vain yksi. Ja Janne teki inhottavasti... mun höpinät ei kelpaa?Janne oli kuunnellu Love Lettersin suomenkielisestä versiosta ja se sano että ei niitä voi käyttää. Miksei? Ne kuulostaa siltä et sä oot niinku puhunu ne päälle. Enhän mä oo! Mut ku ne kuullostaa siltä. Anna mennä Janne! Eiku, otetaaks nää pois. No otettiin sitten pois. Sit viimeiseksi tehtiin Angel Eyes, se oli pantaattu viimeseks äänitysbiisiks ja se on levyn päätösbiisi.

Teit kahdenkymmenenyhden biisin suomalaiset sanat studiossa??? Et siis ollut tehnyt niitä valmiiksi äänityksiin? Jälki on niin hyvää että vaikea uskoa noin nopeaa aikataulua...
Juu miksausten välissä tein sanat. Ne on jälestä tehtyjä. Eiku tiedänhän mä sen että osaan tehdä sanotuksia ja jos joku osaa paremmin niin tehköön. Halusin itsekin olla hyvä ja olenkin tyytyväinen. Jos muuten haluut kirjottaa jotakin sellasta joka todella koskettaa soittajia ja biisintekijöitä niin kerro että tänä päivänä biisien käännöksistä ei saa yhtään mitään korvauksia. Jos sä vaikka sanotat sellasen instrumentaalibiisin mihin ei ole edes ikinä sanoja ollutkaan niin sä et edes omista oikeuksia siihen omaan työhös. Kustannusyhtiö antaa kyllä luvan sanoittaa ja saat nimes levyn kanteen mutta korvauksia ei tipu, ja sitten niillä on vielä valta päättää milloin ja missä se sun sanoitus julkaistaan myöhemmin. Tämä tulee varmasti nousemaan jossain vaiheessa myöhemmin tapetille. Jos on melodia, ja siihen pystyy tekemään semmosen tekstin että se toimii niin ei se voi noin mennä! Ennen vanhaan asiat oli paremmin kun käännöslupia vielä sai, Johanssonin Crissenkin asiat on kai aika hyvin. Tosin meidän markkina-alue on niin pieni, vaikka onhan suomalaisia myös Ruotsissa, Amerikka ja Kanadassakin sun muualla. Onneks meitä on ainakin yli miljoona, mutta kun ne ostaa niitä piraatteja ja vielä kopioikin levyjä. Kyllä mä sen ymmärrän kun ne on niin helvetin paljon halvempia. Juu kannattaa mennä aina jos vaan voi ostamaan levyt Mustamäen torilta. Sieltä saa ne levyt hiton paljon parempina ja helevetin paljon halvemmalla hienosti skannatuilla kansilla tai joku on suunnitellu paljon paremmat kannet kuin alkuperäisiin.

Blues Rewiev -lehdessä oli taannoin juttu jossa lukija kertoi oman levykopioinninsa päinvastoin kasvattavan levymyyntiä. Kun hän saa kopion mielenkiintoisesta levystä hän haluaa hankkia alkuperäisen tai ainakin muita saman artistin levyjä, ja väittää värvänneensä samalla menetelmällä ystäviäänkin bluesmusiikin piiriin? Ja kopioitiinhan ennen kasettejakin?

Joo onhan se noinkin. Mä tunnustan et mäkin ostan piraatteja. Mä haalin semmosia keikkataltiointeja mitä on olemassa, ei ainoastaan Elvikseltä vaan myös Johnny Cashilta, Kenny Rogersilta... no en kyllä yhtään suomalaista artistia tiedä kenen keikkataltiointeja haluaisin, vaikka tykkään kovastikin. Mistähän se muuten johtuu? Mehän ollaan tossa asiassa jäljessä, eli enpä puhu enempää. Mitähän ihmisille pitäs tehdä että ne ostas alkuperäisiä?
Yks syy on se että kannentekijät suunnittelee vain sellasia lipukkeita. Kun ostat cd-levyn ni mikä se on? Kaikki voi polttaa niitä itte! LP:ssä on kannessa tarpeeksi iso kuva, levy pussissa, ja jos on markkinointihalunen niin levypussiinkin voi painaa kuvia tai juttua tai backcataloguen. Ensinnäkin kansi kelpaa vaikkajulisteeks tai tapetiks ja se levy haisee joltakin, sen mä oon ite ansainnu ja ostanu! No, tikulla silmään joka vanhoja muistaa, maailma muuttuu eskoseni. Singleajat on ollutta ja mennyttä. Mittakaavat muuttuu koko ajan suuremmaksi. Kohta meillä ei ole mitään muuta kuin pari jättimäistä levy yhtiötä ja Britney Spears. Siinäpä sarka sille joka julkaisisi omia levyjä! Yksi hittituote jonka jälkeen tulee iso levy-yhtiö joka sanoo että me ostamme sinut. Mikään ei ole kuitenkaan niin varmaa kuin epävarma ja mikään ei niin epävarmaa kuin meidän muusikoiden homma. Sitä haluaisi uskoa ihmisten hyvään makuun. Oletko koskaan miettinyt kuka määrittelee hyvän maun? Sinä vai minä vai levy-yhtiöt? Kyl ne on oikeesti ihmiset. Ja vaikka aina joku sanoo et ihmiset on väärässä ja et ne saa mitä haluu tai ansaitsee pitää paikkaansa määrättyyn rajaan mut ei se niin mene. Sukupolvi vaihtuu hitaammin kuin mitä me ajatellaan soittajina ja suurin osa niistä joita tässä maassa arvostetaan eniten on jo haudassa. Ja niistäkin jotka on ulkomailla. No toi on vaikeeta. Mulle joskus sanotaan et mun pitäs olla jossain levyraadissa. Sanon tollasiin että ei syystä että ei mulla ole varaa siihen. Mikä mä oon sanomaan et joku tekee sydämestään jotain juttua mistä mä en tykkää ja sit sanon ja joku tuumaa et toiki tolleen... joo ei.
Kunnioitettavalla vauhdilla tuli valmista! Eikä tosiaankaan mitään sellasta että tässä olisi nyt syntikalla ja rumpukoneella tehdyt pohjat, äänitetään tuohon paloissa laulu päälle autotunerin kanssa? Eiii... kyllä sen niinkin voi tehdä hyvin. Ei se välttämättä ole mikään viisastenkivi vetästä kaikkea kerralla purkkiin. Kyllä mä uskon et jos on joku juttu tai syy miks pitää tehdä pienistä osista niin sille on oikeutus. Se pohjautuu siihen että haetaan tiettyä asiaa tai soundia.
Mä nyt halusin tehdä sen näin. Ja kun muut ovat tätä kuulleet niin tiedän että muutkin suunnittelee samanlaista livesessiota. Ja hemmetin hyvä että tekee! Kyllä sinne jäi virheitäkin, tossa Angel Eyesissä eli Maksaja -kappaleessa mä laulan niin falskisti että. Mutta sinne se jätettiin. Niin mä sanoin muillekin että soitatte niinkuin soitatte, se on siinä! Korjata ei saa koska ei tarvitse.

Kunpa nuo nauhoitukset olisi saanut videolle tai peräti DVD:lle?
Hei, saaks julkasta ton levyn ensin? Haluun hoitaa tän pois alta ja sitten tehdään Agentsin kanssa hittilevy ja sitten... mä haluaisin viedä Esan käymään Memphisissä ja sellasessa hirvittävässä paikassa kuin Las Vegas. Joo kyllä kaikkea ihmeellistä on mietitty. Oishan se ollut hienoa saada studioon koko tokka... mutta asiahan ei ole loppuun käsitelty! Elikkä ne on tulossa! Jäi pois hemmetin Peipon Mara joka kirjoitti pilliarrit mutta tuli aikapulaa, Leppäsen Leevi, Kuoppis eli Kuoppamäen Sami ois pitäny olla messissä... mut eihän kolmea tai neljää rumpalia voi yhtä aikaa studioon tuoda. Paitti mä. Mut sit siel on näitten äänitysten ulkopuolella jotain muuta matskua kanssa elikkä sitten myöhemmin... Ja onhan siellä se englanninkielinenkin versio levystä odottamassa, se suoraan livenä laulettu! Ja yhdeksän valmista julkaisematonta biisiä. Mulla on kaikki hyvin, tämä porukka joka oli tekemässä ja jotka ovat tulossa tekemään niin niiden kanssa aina kun vaan silmä välttää niin jo vain... Tämä ei jää tähän!

Jyrki Ilvonen