Helsingin Sanomat 18.06. 2014
 

 

 

30 vuotta keikkaillut The Agents-solisti Vesa Haaja
kiertää kissanristiäiset kaukaa

Vesa Haajan yhtyeen Whistle Baitin 30-vuotisjuhlalevyn materiaali on jo sävellettynä.
Kuva: Sabrina Bqain / HS

 

Helmikuu 1994: Äkäslompolon laskettelukeskuksessa kaksi yhtyettä kilpailee rinneravintolan asiakkaiden huomiosta.

Toisessa salissa soittaa Pekka Helin Ski Band, jonka kitaristina toimii The Agents -yhtyeen pomo Esa Pulliainen. Seinän takana veivaa nuorten haminalaisten rock'n'roll -soittajien Whistle Bait -yhtye. Se on kotikaupunkinsa vuosikymmenen "virallinen popyhtye".

Töiden jälkeen Pulliainen lampsii naapurisaliin jututtamaan illan toista yhtyettä. Käy selväksi, että Pulliaista ja Whistle Baitia yhdistää rakkaus 1950-luvun rock'n'rolliin ja amerikkalaiseen juurimusiikkiin.

Pulliainen heittää haminalaisille haasteen: näiden olisi tultava hänen kanssaan seuraavana päivänä laskettelurinteeseen tai hän alkaisi "levittää stadissa sanaa, että Whistle Baitin jätkät ovat vellihousuja."

Kukaan yhtyeen viidestä jäsenestä ei ollut ikinä lasketellut.

"Pulliainen ei jättänyt vaihtoehtoja", muistelee laulaja Vesa Haaja. "Käytiin ostamassa matkamuistomyymälästä Äkäslompolo-pipot ja painuttiin rinteeseen. Näkymä lienee ollut kuin jostain komediasta. Viisi jätkää 50-luvun nahkarotseissa ja farkuissa kompuroi siellä rinteessä kaikkien niiden muodikkaiden laskettelupukujen seassa."

Kokemus sinetöi Pulliaisen ja Vesa Haajan ystävyyden.

Seuraavalla Whistle Baitin levyllä Pulliaista kuultiin vierailevana soittajana ja kolmetoista vuotta myöhemmin, kesällä 2008 Pulliainen kutsuisi Haajan Agentsin uudeksi laulusolistiksi.

Rauli Badding Somerjoki, Topi Sorsakoski ja Jorma Kääriäinen. Haaja tiesi, että kun hän vastaisi myöntävästi Pulliaisen kutsuun, hän liittyisi heti osaksi myyttistä solistiketjua.

Haaja sanoo, että suuriin saappaisiin astumisessa on auttanut, että takana on yli parinkymmenen vuoden esiintymiskokemus.

"Monille Agents-faneille tulin ihan pystymetsästä. Tosiasiassa oltiin paiskittu Baitin kanssa toistasataa keikkaa vuodessa ja pääasiassa juuri Äkäslompolon kaltaisissa kaiken kansan paikoissa."

Kun solistivalinnasta tiedotettiin, Pullianen kertoi Haajalle, mihin kaikkeen tämän tulisi varautua sekä hyvässä että pahassa. Haaja huomasi pian, että se kaikki myös piti paikkansa.

"Tärkeintä alussa oli plokata mielestä tämä itseäni edeltänyt Agents-ketju. Nollata mieli sillä tavalla, että olen tässä hommassa nöyrästi nollapisteessä, mutta kuitenkin ammattilainen, jonka ei tarvitse verrata itseään muihin."

Haaja kuuluu ihmisiin, jotka juoksevat kilpaa kellon kanssa. Yhä edelleen toimivan Whistle Baitin ja Agentsin lisäksi kahden lapsen isä käy päivätöissä mainosmusiikkia tekevässä yrityksessä. Hän myös pyörittää kolmea muuta yhtyettä, The Barnshakersiä, The Hi-Fly Rangersiä ja Spud'n'Nick -duoa.

Haaja sanoo, että yhä uusien bändiprojektien aloittamiseen häntä ajaa juurimusiikin ja vanhan rockin eri tyylien nyanssien tutkiminen. Hän haluaa testata, onko hänestä itsestään tekemään sellaista, mitä hän on diggaillut vuosikausia vain levysoittimen välityksellä.

Yksi tällainen projekti on ollut rummuton rockabilly-trio Hi-Fly Rangers.

"Eräs italialainen keikkapromoottori kysyi, että tietäisinkö hyvää rummutonta rockabilly-trioa. Sanoin, että odota pari viikkoa, niin saat tapahtumaasi sellaisen, olen nimittäin ajatellut perustaa sellaisen itse."

Aikaa riittää, koska Haaja on päättäväisesti kiertänyt kaukaa ylimääräiset kissanristiäiset.

"Suhteeni julkisuuteen on ollut erilainen kuin monilla kollegoilla. Olen tehnyt Agentsin alusta asti selväksi, että en lähde Tartu mikkiin -ohjelmaan tai naistenlehtiin esittelemään kotini takkahuonetta. Musiikki puhukoon puolestaan."

Sama periaate on voimassa edelleen, kun Agents valmistautuu julkaisemaan syyskuussa ilmestyvän uuden levynsä Sound on Sound, joka on Agentsin toinen levy Vesa Haajan aikana.

Vähintään yhtä paljon Haajaa mietityttää toinenkin merkkipaalu. Tämän vuoden toukokuussa tuli kuluneeksi kolmekymmentä vuotta Whistle Baitin ensimmäisestä keikasta Haminan työväentalolla. Viime vuonna yhtye teki vain muutaman keikan.

Se ei tarkoita, että he olisivat telakoitumassa.

"Päinvastoin! Whistle Baitin 30-vuotisjuhlalevyn materiaali on jo sävellettynä. Agentsin lisäksi kaikki neljä muutakin yhtyettäni ovat varsin liipasinherkässä tilassa. Puhumattakaan projekteista, jotka ovat vielä lähtökuopissa, mutta yhtä niistä kyllä treenataan jo kovaa kyytiä lavakuntoon."

Haajan suosikit b-musaleffoista

1. Five Minutes to Live

" Johnny Cashin hyytävä rooli maanisena tappajana vuoden 1961 film noir -leffassa on mieleenpainuva suoritus. Soundtrackin nimikappale päätyi myöhemmin myös The Barnshakers -yhtyeeni albumille."
 

2. Fastest Guitar Alive

"Kyseessä lienee ikisuosikkini Roy Orbisonin ainoaksi jäänyt elokuvasuoritus. Ja syystä – ei Orbisonilta löytynyt samanlaista venymiskykyä leffojen ja musan välille kuin vaikka Elvikseltä. Mutta lännensankari soittamassa aseella varustetulla kitaralla Pistolero-kappaletta on unohtumaton!"
 

3. The Exotic Ones

"Rockabilly-laulaja Sleepy La Beef näyttelee Louisianan rämeillä elävää mutanttihirviötä, joka vainoaa pahaa aavistamattomia kulkijoita."

Mikko Aaltonen  / HS