Anakonda 23.09. 2014
 

 

Päivän levy: Agents & Vesa Haaja: Sound on Sound -
Ajaton, mutta uudistunut

 

Esa Pulliaisen kitara ja yhtye ovat tutussa vireessä.
"Uuden" solistin Vesa Haajan myötä bändi on kuitenkin
uusiutunut.

Vesa Haaja on ollut Agents -yhtyeen solisti vuodesta 2008. Silti häntä pidetään vielä suurelle yleisölle tuntemattomana nimenä - toisin kuin edeltäjiään Rauli "Badding" Somerjokea, Topi Sorsakoskea ja Jorma Kääriäistä.

Mutta ei Haaja mikään tulokas enää ole. Hän oli kokenut laulaja ja esiintyjä jo aloittaessaan Agentsissa. Tänä syksynä hän viettää 30-vuotistaitelijajuhlaa. Ja hän on siis tosiaan ollut yhtyeen keulakuva - kitaristi Esa Pulliaisen rinnalla - jo kuuden vuoden ajan.

Vertailun vuoksi: Topi Sorsakoski oli Agents -solisti kaikkiaan vain seitsemän vuotta 1985 - 1992. Ja tuohon aikaan mahtui Agentsin suurimmat suosion vuodet 1986 - 1992.

Onko Haaja sitten jotenkin epäonnistunut, kun hän ei ole kuudessa vuodessa päässyt nostamaan platinalevyjä seinilleen samaan tahtiin legendaarisen Topin tai tätä seuranneen Jorkka Kääriäisen kanssa?

Ei. Pelkkä vuosien tuijottaminen on Agentsin tapauksessa tilastoharha. Haajan aikana Agents on keikkaillut merkittävästi hiljaisempaan tahtiin kuin 1980-luvun hulluina vuosina, jolloin Topi ja kumppanit polttivat itsensä älyttömällä rundaamisella loppuun muutamassa vuodessa samoin kuin monet aikalaiset Sielun veljistä Lapinlahden lintuihin.

Jos Agents on takonut aiemmat solistinsa kansan tajuntaan kierrättämällä heitä tiiviisti keikoilla - ja Kääriäisen tapauksessa myös  Laulava sydän -tv-sarjassa - Haajan ja yleisön on annettua tutustua toisiinsa kaikessa rauhassa.

Myös levytysstudiossa bändi on piipahdellut verkkaisempaan tahtiin kuin ennen vanhaan. Uusi albumi on vasta Agentsin kolmas, jolla Haaja laulaa.

Välittyykö rauhallisempi työtahti musiikkiin? Kuuluuko se levyltä?

Ehkä, sillä Agents on Haaajan aikana aika erilainen yhtye kuin Sorsakosken tai Kääriäisen aikaan. Erot eivät ole suuria, pääosasta solistien kanssa kilvoittelee yhä ja aina Agentsin johtajan Esa Pulliaisen taivaallisesti soiva rautalankakitara. Mutta Sorsakosken taustalla Agents oli rautalankaan ja kaihoiskelmään ihastunut rokkibändi, touhussa oli kiihkeyttä ja arvaamattomuutta - liekö se sitten ollut seurausta armottomasta työtahdista. Bändi painoi menemään vereslihalla.

Nyt ote on hallitumpi, kuten varttuneemmilla soittajilla sopiikin. Vaikka sävelkieli on yhä ammennettu samoista amerikkalaisen juurirockin ja suomalais-slaavilaisen iskelmän altaista, myös musiikin tyyli on hienokseltaan muuttunut. Haajan ja saksofonisti Juha Hurskaisen liityttyä yhtyeeseen 1960-luvun beat -iskelmän rinnalle, jopa tilalle on tullut go go -poljentoa.

Uusi levy sisältää useita kappaleita, joissa on aineksia Agents -klassikoiksi. Esimerkiksi "Sen voin vain aavistaa", "En luota suudelmiin" ja "Yksin sinun" voivat joskus olla yhtä toivottuja kappaleita Sorsakosken ja Kääriäisen rakastetuimmat Agents -levytykset.