Esa Pulliainen

 Tuomari Nurmio ja Köyhien Ystävät   Rauli "Badding" Somerjoki
    Topi Sorsakoski & Agents    Agents & Jorma Kääriäinen
 Agents & Vesa Haaja  Muu toiminta

Lapsuus- ja nuoruusvuodet

Esa kaksi ja puoli vuotiaana Malminkadulla. Kampin kundeja!
Esa kaksi ja puoli
vuotiaana Malminkadulla.
Kampin kundeja!
Pulliaisen perheeseen Alvi ja Irja Pulliaiselle syntyi Helsingin vanhalla Kätilöopistolla 1.1.1957 kolmas poika, joka kastettiin Esa Pekaksi. Aikaisemmin olivat jo syntyneet isoveljet Ari ja Kai. Myöhemmin Esalle syntyi sisko, Anita. Ensimmäiset vuodet Esa asui Helsingissä, Kampissa, Malminkadulla. 1960-luvun alussa perhe muutti Länsi-Vantaan Askelan kylään, jonne Alvi-isä oli rakentanut perheelleen omakotitalon. Alvin sukujuuret ulottuvat Karjalaan, Salmin pitäjään, josta hänen sodan loputtua täytyi muuttaa pois Pohjois-Suomeen siirtotilalle Muhokselle. Irja-äidin sukujuuret ovat lähtöisin Kärsämäeltä, Oulun läänistä. Seurustelun ja Oulussa vihkimisen jälkeen Esan vanhemmat muuttivat Helsinkiin.

Työläisperhe
Pulliaisen perhe oli työläisperhe. Alvi oli monitaitoinen rakennusmies, joka oli erikoistunut muuraustöihin. Irja puolestaan hoiti kodin ja vilkkaat lapset. Koti oli musiikille hyvin myötämielinen. Alvi-isällä oli tapana laulella ja vihellellä työskennellessään niin että mäki raikui. Mm. “Unohtumaton ilta” ja “Moskovan valot” ovat jääneet Esan mieleen noilta ajoilta. Koskaan eivät vanhemmat pyytäneet lapsiaan panemaan radiota tai kasettisoitinta pienemmälle. Kotona oli karjalainen ilmapiiri - kukaan ei hermostunut. Kun Esa kesällä 1963 kuuli ensimmäisen kerran radiosta The Sounds-yhtyeen esittämän ”Mandschurian Beat” -kappaleen, hän päätti, että hänestä tulee isona rautalankakitaristi, niin vaikuttavaa oli "Henkka", Henrik Granön kitaransoitto ja koko yhtyeen työskentely. Henkka on Esa Pulliaisen varhaisin esikuva kitaransoitossa. Muita myöhemmin Esan kitaransoittotyyliin vaikuttaneita muusikoita ovat mm: Heikki Laurila, The Shadows (Hank. B. Marvin), Eddie Cochran, Johnny Cash, Elvis Presley, Carl Perkins, Luther Perkins, Buddy Holly, Muddy Waters, Hank Williams, Jimi Hendrix, Eric Clapton ja varsinkin Gene Vincent. Tärkeimmäksi suomalaiseksi vaikuttajaksi ja esikuvabändiksi Esalle nousi Eero ja Jussi Raittinen & The Boys 1980-luvulla ja on sitä edelleen.

Kouluun
Syksyllä 1964 Esa aloitti koulunkäynnin Hämeenkylän kansakoulussa. Koulumatkat joko pyöräiltiin tai käveltiin lumettomana aikana. Talvella kolmen kilometrin matka taittui hiihtäen. Bussimatkat olisivat vieneet liian kauan aikaa. Esan mieliaineet koulussa olivat liikunta ja musiikki. Hämeenkylän kansakoulussa sijaitsi Vantaan musiikkiopiston toimipiste. Kun toimipiste perustettiin v. 1965, Alvi-isä osti perheelleen pianon ja laittoi lapsensa kunkin vuorollaan soitto-oppiin. Pianoa ei joka kodissa ollut, joten naapurin lapsetkin kävivät harjoittelemassa soittoläksynsä Pulliaisilla.

Michael Aaron Pianokoulu I

Vantaan yhteiskoulu
Syksyllä 1968 Esa Pulliainen siirtyi Vantaan yhteiskouluun. Noihin aikoihin hän lopetti opinnot Vantaan musiikkiopistossa. Kun musiikin teoriaosuus oli opiskeltu, alkoi Esa tietoisesti hommaamaan potkuja soittopuolelta, jotta pääsisi vaihtamaan instrumentin kitaraan. Ensimmäisen kitaransa Esa sai 11-vuotiaana. Kitara oli isoveli Arin rakentama. Ari harrasti myös kitaransoittoa ja hän opetti Esalle ensimmäiset kitaraotteet. Mökää kotona kyllä riitti, kun kaikki lapset pimputtivat pianoa. Ari ja Esa soittivat kitaraa perheen putkiradion kautta. Ja kun vielä keksittiin koota kattiloista rumpusetti, ja kaverit tulivat Pulliaisille soittamaan, niin meteli oli melkoinen.

Ensimmäinen kitara
Ensimmäinen Alvi-isän Esalle hankkima kunnon sähkökitara oli 3-mikkinen Höfner Casino. Mutta Fender piti saada, kun esikuvillakin oli sellainen. Ja 16-vuotiaana Esa kävikin yhdessä isänsä kanssa sellaisen ostamassa Lahdesta Musiikki Fazerilta. Rahat uuteen kitaraan Esa hankki käymällä töissä rakennuksilla kouluaikana, Esa lintsasi koulusta. Myös perheen putkiradio sai jäädä varsinaiseen käyttötarkoitukseensa Esan hankittua itselleen 30-wattisen englantilaisvalmisteisen Voxin. Tuossa vaiheessa Esa oli jo niin kiinni musiikissa, että kun muut ikäisensä korjailivat mopoja ja jahtasivat tyttöjä, hän harjoitteli kitaransoittoa jopa kahdeksan tuntia päivässä ja kuunteli levyjä. Saattoipa välillä lentää kitara ulos ikkunastakin, jos jokin sävelkulku ei heti onnistunut. Esa kehitti jo tuolloin omaa soittotyyliään eli sellaista ergonomista tyyliä soittaa kitaraa, jossa peukaloa ei siirretä kitaran kaulan taakse kuin äärimmäisessä pakossa ja pikkurilliä ei käytetä. Kyseessä on ns. ”kouraote”. Vaikeimpia asioita, mitä Esalla oli opeteltavana, kun hän alkoi rautalankapohjaista kitaransoittotyyliään luoda, oli vibratokammen käyttö, koska mikään melodia ei Esan mielestä kuulosta miltään, jos se vain pläjäytetään ihan flat. Esa otti mallia vibraton käytöstä viulisteilta ja pyrki aika hillittyyn vibraton käyttöön.

Musiikkilinja
Vantaan yhteiskoulu oli ensimmäisiä kouluja, missä oli musiikkilinja. Esa oli tällä musiikkilinjalla ja sai jonkin verran soitinopetusta viuluun ja kontrabassoon. Lisäksi Esa lauloi kuorossa. Esan muusikkouran alkuna voidaan pitää kansakoulun alaluokilla muodostettua lauluyhtyettä, jossa Esan lisäksi lauloivat Reijo Virtanen, Jukka Miettinen ja Jaakko Tulonen. Tuohon aikaan oli yleistä, että laulettiin paljon. Ohjelmistoon kuului reippaita lastenlauluja sekä päivän iskelmiä, joita he opettelivat radiosta korvakuulolta, esimerkiksi "Purjehdi kanssani Islantiin" ja Tapio Rautavaaran ”Tuoppini jäljet”. Lauluyhtye esiintyi á capella -kuorona lähinnä kavereiden syntymäpäivillä ja koulun juhlissa.

Ensimmäinen bändi
Muutama vuosi myöhemmin Esa alkoi kasata ensimmäistä oikeaa bändiä. Saamallaan Höfner-sähkökitaralla Esa jo tokaluokkalaisena oppikoululaisena soitti muun muassa tulevien Agents-miesten Jassi (Juha) Takasen ja Kaitsu-veljen kanssa. Tyyli oli jotain bluesiin päin olevaa, vähän mitä vaan. Joitain pieniä keikkojakin oli. He soittivat esimerkiksi ruokalan jonolle viihdemusiikkia koulun taidepäivänä. Varsinaista lounge-musiikkia. Miestenalkujen soittotaito, musiikkimaku ja musiikillinen tyylitaju oli myös ehtinyt kehittyä niin pitkälle, että he rohkenivat olla musiikista omaa mieltään. Ja mieltymykset tehtiin toisillekin selviksi. Noihin aikoihin oli vallalla kaksi eri musiikillista koulukuntaa: blues- ja rock’n’ roll sekä progediggarit. Esa edusti rokkenrollia ja aika yksikseen sitä edustikin. Progemusiikkia Esa ei voinut sietää. Ja kun Jassi ja Kaitsu alkoi digata progemusiikkia, Esan ja progediggareiden yhteistyö päättyi sillä kertaa, ja Esa alkoi etsiä itselleen rockhenkisempiä soittokavereita. Rautalankamusiikki oli Esan oma löytö, eikä Esalla ollut ketään samanhenkistä kaveria, jonka kanssa hän olisi voinut jollain tavalla jakaa fiiliksiä. Ja varsinkin siinä vaiheessa, kun Esa alkoi sitä harrastaa, niin silloin hän vasta musiikillisesti yksin olikin.

Kouluvaikeudet - Myyrmäen yhteiskoulu
Vantaan yhteiskoulun aikoihin alkoivat Esan kouluvaikeudet: mitä enemmän hän innostui kitaransoitosta, sitä enemmän hänelle tuli poissaoloja koulusta. Viimein ne olivat sitä luokkaa, että Esan oli vaihdettava koulua vuonna 1973. Vantaan yhteiskoulusta Esa siirtyi Myyrmäen yhteiskouluun, mutta hän ei juurikaan ollut kiinnostunut laadukkaasta opetuksesta, ainoastaan koulun tarjoamista hyvistä musiikinharrastusmahdollisuuksista. Koululla oli muun muassa täydelliset orkesterilaitteet vahvistimineen ja rumpuineen. Keskikoulun viimeisten luokkien aikana soittohomma oli muuttunut aika lailla. Koulusta Esa oli löytynyt uusia soittokavereita. Alkoi olla ihan oikeita keikkojakin. Niinpä saatuaan lähtöpassit Vantaan yhteiskoulusta Esa ilmoitti ensi töikseen Myyrmäen yhteiskoulussa: "Minä en sitten joulujuhlissa rupea ketään ilmaiseksi säestämään.” Soittaminen oli selvästi muuttunut ammattihakuiseksi.

Välivuosi
Lukuvuoden päätyttyä Esa olisi taas joutunut vaihtamaan koulua, mutta hän päättikin lopettaa koulunkäynnin. Kyseessä oli kuitenkin vain välivuosi 1974-1975, jolloin Esa oli töissä Rautakirjan Hämeenvaaran lähettämössä, mistä lähetettiin lehtiä R-kioskeihin ympäri maan. Työmaa oli ankea, iso halli, jonka surkean valaistuksen seurauksena Esa joutui hankkimaan itselleen silmälasit. Joutoaika kului lukemalla suoraan hyllystä "Melody Makereita", "New Musical Expressiä" ja jazzmiesten "Down Beatia". Tässä työpaikassa Esalla ei ollut yhtään, eikä ensimmäistäkään hengen toveria, Esa tajusi viimein, ettei hän ikinä voi sijoittua normaaliin työhön normaalien ihmisten joukkoon. Työpaikka oli muutenkin täysin sietämätön. Niinpä hän siellä vuoden kärvisteltyään potkaisi läksiäisiksi lähettämön kellokorttikoneen paskaksi. Uroteon ansiosta kaikki Hämeenvaaran Rautakirjan lähettämön työläiset pääsivät sinä päivänä lähtemään kaksi minuuttia tavallista aikaisemmin kotiin.

Lahnuksen yhteiskoulu
Välivuoden jälkeen Esa palasi vielä joksikin aikaa opintojen pariin. Viimeinen koulu mitä hän kävi oli pieni, mukava ja nykyaikainen, Kalajärvellä sijaitseva Lahnuksen yhteiskoulu. Vantaan kouluissa hankkimansa huonon oppilaan maine pakotti Esan vaihtamaan koulua Espoon puolelle. Vantaan kouluihin ei Esalla enää ollut menemistä.
Soittamista harrastavia koulukavereita löytyi heti kyllä moniakin, mutta jokin näissä Espoon soittajissa ei Esaa miellyttänyt, joten hän jatkoi soittamista vanhojen kavereittensa kanssa Vantaalla rockhenkisemmässä ympäristössä ja ilmapiirissä.

Feed Back-yhtye Lahnuksen yhteiskoulun ajoilta.  
Feed Back-yhtye Lahnuksen yhteiskoulun ajoilta.  
Yhtyeessä soittivat: Esa Pulliainen (edessä keskellä), Eero Kankkonen, Juha Järvinen, Hannu Mäkelä, Jukka Ollila ja Jami Jalasvirta. Yhtyeen musiikkia taltioitu "Fireball"-LP:lle 25.10.1975 käydyistä Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten oppikoulujen välisistä POP -bändikilpailuista. Ensimmäinen LP, jolla Esa soittaa.

Hyvästijättö koulumaailmalle
Viimeisinä lukiovuosinaan Esa Pulliainen kiersi Matti "Saara" Sarapaltion kanssa maakunnissa tekemässä roudaus- ja äänentoistokeikkoja, joilta usein palattiin vasta päivän valjettua. Kouluaamuisin Matti ajoi Esan Lahnuksen koulun pihaan, heitti ensimmäiseksi repun ulos ja potkasi sitten Esan pihalle. Matilla oli siihen aikaan jenkkirassi, jolla se lähtiessään vielä suditti hiekat ilmaan. Esa oli aivan väsyksissä ja ei muuta kuin suoraan oppitunnille. Koulunkäynti Espoossa jäi melko lyhyeksi. Surkealla menestyksellä puolitoista vuotta pulpettia tahkottuaan Esa poistui kesken oppitunnin sanomatta sanaakaan kenellekään. Seurasi lopullinen hyvästijättö koulumaailmalle. Esa oli päättänyt ryhtyä musiikin ammattilaiseksi.

Esa roudaa ja Ilkka "Luumu" Kaikkonen katselee.
Esa roudaa ja Ilkka "Luumu" Kaikkonen katselee.

Roudari
Ennen kuin Esa Pulliainen ryhtyi hankkimaan elantoaan ammattimuusikkona, hän tutustui tulevaan ammattiinsa toimimalla vuosina 1975-1977 useiden kotimaisten ja Suomessa vierailleiden ulkomaisten yhtyeiden roadmanagerina. Vuodesta 1975 lähtien Esa hoiti MS-Audiotron -duunien ohella vakituisesti sen aikaisen suosikkibändin Dave Lindholmin Pen Leen & Co:n roudasta. Roudaajakauden päätyttyä Esa ryhtyi hankkimaan toimeentuloaan soittamalla eri yhtyeissä monenlaista musiikkia lastenlauluista punkkiin. Lue vuonna 1980 ilmestyneen "Metropolis" -albumin liiteteksti.

Esan soittoskaala oli lastenlauluista punkkiin v.1978.
Esan soittoskaala oli lastenlauluista punkkiin
v. 1978.

Esa Pulliaisen ensimmäinen ammattilaiskokoonpano oli vuonna 1979 perustettu Hannu Nurmion johtama Tuomari Nurmio ja Köyhien Ystävät.

Tuomari Nurmio ja Köyhien Ystävät

Sivun alkuun